Kesään on mahtunut kaikenlaista: talliremonttia, kisoja, pieniä loukkaantumisia, menestystä ja pettymystä. Pätkä lomaakin :)
Frontsun kanssa kausi on mennyt suhteellisen hyvin , varsinkin kun ottaa huomioon että tuli 4kk sitten suhteellisen hoikassa kunnossa. Aloitimme siitä kuinka kulkea peräänannossa kiskomatta ja ekoissa estekisoissa kuskia vietiin kuin märkää rättiä. Ekalta kouluradalta saatiin armeliaasti 53% ja rapiat päälle, seuraavasta 51% (tosin tässä oli kyllä todella tiukka tuomari) He C tasolta. Loppukaudesta prosentit hipuilivat jo 60% tuntumaa ( He A) ja kuolaimiakin sai jo vaihtaa pehmeämpään.
Frontsun eka koulurata kesäkuussa
Sennuderby 120cm kesäkuussa
Kisaviikolla Ypäjällä aloitettiin ns. oikeat kisat kun tiistaina mentiin ensimmäinen kenttäkisa jossa maastosta yksi ohimeno. Viikonloppuna startattiin esteitä luokat 115cm (opettajien mest.) 110cm miniderby, 110 aikaluokka ja 120 senioriderby. Kaikista luokista yksi pudotus.
Kauteen mahtui kolme tuttaria sekä neljä helppoa. Keuruulta saatiin sininen rusetti Helposta kuun alussa. Loppukauden kisoista olisi jokaisessa tullut rusetti ilman yliaika virheitä, joten kovin kaukana sijoituksista ei olla. Kävimme myös Keravalla estealuemestaruuksissa starttaamassa 120cm, siellä tuli yleisestikin paljon virheitä, me saimme kaksi pudotusta jotka molemmat voi ottaa omaan piikkiini. 8 sija luokasta jossa hylättiin miltei puolet osallistujista....
Ensi kaudelle pitää tehdä paljon töitä sileällä jotta saadaan reilusti lisää pisteitä kouluradoilta ja lähestymiset esteille voi tehdä rennommin. Kääntäminen on myös tuottanut haasteita ja tästä syystä kaarteet menneet turhan pitkiksi. Näissähän sitä aikaa sitten heti kuluukin.....
Frontsullahan ei ole aiemmin kisattu kenttää joten tutustui tänä vuonna sekä kouluaitoihin sekä maastoesteisiin.... Ensi kaudella on tarkoitus nousta 130cm radoille sekä startata Va B:tä kentässä.
Tässä Frontsu kangasalalla elokuun lopussa, koulusta jo 60%
Hämis on startannut pääasiassa kouluradoilla He A:ta sekä Va B:tä. He A:ssa on yltänyt 60% tuntumaan ja Va B luokissa parhaimmillaan reiluun 56%. Kauden aikana olen todennut kuinka eri asia on esittää tehtäviä näiden kahden eri luokan välillä. Va B:stä puuttuu oma rutiini ja onkin ollut todella hyödyllistä ajaa niitä ratoja läpi vaikka prosenteissa ei ole ollut hurraamista... On aivan erilaista valmistella hevosta esim 10m laukkavolttiin kuin laukkasulkuun jossa tietysti toivoisi hevosen kantavan nätisti niskahihna ylhäällä ja taipuvan tasaisesti, vielä laukkaavankin pontevasti loppuun asti.
Hämiksen rakentaminen kouluhevoseksi on ollut erittäin avartava kokemus. Hevosen kokoamisasteessa ollaan saatu vuodessa aikaan huima muutos. Eniten töitä ovat tuottaneet vaihdot joita sekä hevonen että ratsastaja ovat joutuneet opettelemaan uudestaan. Niiden harjoittelu jatkuu edelleen. Talven aikana pitää lisäksi saada vielä lisää rutiinia tehtävien esittämiseen ja valmisteluun.
Hämiksen kehittämisen myötä olen saanut ihan uusia tunteita liikkeiden kehittämisestä ja talven aikana muutama muukin humma saa alkaa kehittää kokoamisastettaan :)
Hämpän eka vaativa kesäkuussa
Daisyn kausi oli varsin kirjava. Aloitimme menemällä muutaman harrasteen missä molemmissa otti rusetin, kisaviikolla startattiin tuttari mitsä ei tultu maaliin asti. Palattiin takaisin harrasteeseen joissa muutamassa startissa kikkaili omiaan. Loppukaudesta alkoi kuitenkin taas sujumaan ja otettiin taas rusetteja. Kangasalan kisassa mokasin itse hyppäämällä maastossa vaikeamman luokan esteen mikä harmitti todella paljon kun olisi ollut varma rusetti :(
Onneksi kuitenkin pääsimme nousemaan takaisin tuttariin Keuruulla jossa teki puhtaan maaston ja Niinisalossa sijoittui vielä toiseksi !!
Kenttäkisojen lisäksi kävimme muutamissa koulukisoissa ja Laaksolla saatiin myös sininen rusetti nuorten hevosten luokasta. On tasaantunut kesän aikana todella paljon ja seuraavana vuorossa ensimmäinen He A startti vielä tämän syksyn aikana Tarkoitus olisi saada kvaalaustulos jotta pääsisi ensi vuoden 7v luokkiin.
ZZ on tehnyt tasaisen varmaa tulosta edelleenkään yhtään kieltoa tekemättä...
Starttasi kaksi harrastetta joista molemmista otti rusetit, jonka jälkeen viisi tuttaria. Kaikissa olisi ollut ruseteilla ilman yliaikavirheitä ( jotenkin toistan itseäni tässä ) mutta viimeisille radoille keksin vaihtaa kuolainta ja avot päästiin aikaan. Puustoisilla radoilla (mm. niinsisalo, keuruu ) tuijottelee paljon ympäristöä mikä taas tekee oman haasteensa esteille lähestymisiin kun sinkoilee välillä toiselta puolelta puuta kun oli itse suunnitellut. Lisäksi ongelmana on sitkeys ennen estettä eli painuu matalaksi ja sitten joutuu nostamaan etuosaa ylös ennen estettä. Todennäköisesti pitäisi tässäkin vaan antaa olla siellä matalalla ja antaa sen oppia itse, mutta kun jotenkin tapanani on "kantaa" näitä hummia liikaa.....
Vikasta tuttarista saatiin kuitenki taas rusetti hänellekin. Ensi kaudelle tarvitaan rutkasti lisää voimaa takaosaan eli tiedossa paljon jumppasarjoja, tähtäimenä helpon radat.
Omien lisäksi starttasi Harrilla ja Ritulla muutamat kilpailut. Harri sijoittui molemmissa tuttareissa ja lisäksi olimme SH SM:ssä. Koulun jälkeen hienosti kolmantena, rataesteillä jostain syystä hyppäsi huonosti ottaen 16 virhettä. Maastosta ensimmäiselle esteelle yksi kielto jonka jälkeen puhtaasti. Kelpo saavutus näillä harjoittelu määrillä.
 | |
| Suokki SM |
Ritun ( Brita) kausi jäi muutamaan kisaan pienien vammojen vuoksi, mutta saatiin kuitenkin tulos tuttarista heinäkuussa. Seuraavaksi suuntana muutamat koulu ja rataestekilpailut mikä taisi olla kauden päätavoite :)
Kaiken kaikkiaan kausi on ollut ihan onnistunut. Tietysti rusetteja olisi voinut ottaa enemmän. Jos vertaa kuinka monella hevosella olen startannut kisoissa, todella monta sijoitusta jäi ottamatta ihan turhilla virheillä ( yliaika, väärä tie), mutta toisaalta jos mietin kuinka paljon olen saanut itsevarmuutta niin se on ollut sen arvoista. Eihän minulla ole enää kiire mihinkään....
Edellisen kauden alusta muistan Sannan ( Siltakorpi) sanat; sulta puuttuu rutiini näiltä radoilta, teet turhia virheitä sen takia, jännityksen ja paineen takia. Silloin päätin, että nyt pitää korjata tilanne joten jo viime vuonna koitin kiertää mahdollisimman paljon kisoja, mahdollisimman monella hevosella. Raksu ja Bronksi saivat vielä tehdä yhden kauden nuorten rinnalla. Bronksi jopa teki parhaimman kautensakin 16 vuotiaana.
Kun ratsastaa tarpeeksi ei kerkeä enää jännittämään, muistaa jopa korjata virheitään :) Olen myös saanut kuulla moitteita siitä, että hevosia on liikaa ja ei kerkeä keskittymään tarpeeksi, sekin on osaltaan totta. Mutta edelleen ratsastamaan oppii vain ratsastamalla ja koska en ole koskaan ollut lahjakas missään (paitsi suunnistamisessa) niin on pakko treenata enemmän. Ja mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän henkistä vahvistamista se vaatii. Eksymättömyystaidot harvemmin auttaa muussa kuin maastoratojen muistamisessa...
Jos joku olisi sanonut tämän vuoden huhtikuussa, että starttaan kesäkuussa 120 cm derbyn niin todennäköisesti olisin nauranut. Raksun kisakaudet olivat tulleet täyteen ja oli ollut toistaiseksi ainut hevonen johon olin voinut luottaa niin paljon, että uskalsin hypätä sellaisia ratoja ja silläkin siis vain muutaman. Raksu hyppäsi täydellä sydämellä yli fyysisten rajojensa parantaen tekniikkaansa viimeisiin ratoihin asti.
Ratsastajalle joka on menettänyt koko itseluottamuksensa hyppäämiseen ja vielä puolitoista vuotta sitten pelkäsi hypätä 90cm okseria niin tälläiset "pikkuasiat" ovat isoja kummituksia, mistä ylipääseminen vaatii paljon työtä.
Muistan kuinka lähestyessäni 80cm estettä saatoin tehdä kolme volttia koska ponnistuspaikka ei ole täydellinen. Päätin, ettei osu jo 10m ennen estettä, minkä jokainen joka hyppää niin ymmärtää kuinka pitkä matka se on, varsinkin tuon kokoiselle esteelle. Ja tottakai tunteen saa tartutettua hevoseenkin, joten olen onnistunut mm "pilaamaan" Hämiksen joka ei aiemmin ikinä kieltänyt rataesteillä.
Sen kohdalla tilanne kärjistyi täydellisyyden tavoitteluun. Kun alettiin korjaamaan sen tekniikkaa, siitä alkoi tulla varovainen ja kun toin sen huonoon ponnistuspaikkaan niin alkoi kieltämään. Kenttähevosesta ei saa tehdä liian varovaista!!
Kun riittävän monta kertaa makaa siellä okserin puomien seassa niin itseluottamus katoaa ja alkaa tekemään virheitä. Sen korjaamiseen vaaditaan todella paljon onnistuneita toistoja.
Aloin syyttämään virheistä LIIKAA itseäni ja kierre oli valmis. Valmennuksista lähdettiin kyyneleet silmäkulmissa kotiin ja hyppääminen tuntui kamalalta. Oli pakko lopettaa tämän valmentajan luona käyminen ja tehdä vain helppoja tehtäviä missä onnistuminen oli todennäköistä. Sain tältä valmentajalta kuitenkin paljon hyvää ja toivon, että voisin joskus palata hänen tunneilleen.
Frontsun osto oli todella hieno juttu, koska nyt pystyn kävelemään sitä 120cm rataa ajatukset suht kontrollissa. Suunnittelemaan monta laukka-askelta otan mihinkin väliin ja miten toteutan sen, se toteutuuko kaikki suunnitelmat radalla on alkuun sivuseikka kun muistelee niitä aikoja kun rataa kävellessä ajattelin: apua mä en ikinä selviä tästä, toikin okseri on niin iso, me ei päästä tästä yli. Ja ennen rataa sai juosta alvariinsa vessassa ja ajatukset vain pyöri niissä muutamassa "isossa" okserissa.
Vaikka se ei vielä loistakaan kouluradalla niin silti on osoittanut jo olevansa loistava terapiaratsu ja eteenpäin viejä tässä elämän tilanteessa. Koulupuolta saadaan kuitenkin suht helposti työstettyä eteenpäin. Paljon helpommin kuin kieltävää hevosta saada hyppäämään. Koulupisteet nousivat He C 51 % > He A 60 % vain neljässä kuukaudessa joten tällä nousulla ensi keväänä pitäisi hätyytellä jo lähempänä 65%, siinä ainakin on hyvä tavoite !! Eihän ne asiat aina mene niin miten on suunnitellut, miten varmaan kaikki muutkin hevosihmiset ovat oppineet. Mutta ilman hyvää suunnitelmaa eteneminen on vaikeampaa....
Eli nyt sunnta kohti ensi kevättä, talven välietappien kautta. Mukavaa syksyä kaikille lukijoille !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti