Itsepäinen muuli

Kun asiat rupeavat menemään huonosti niin useinhan se alamäki jatkuu...
Viime viikolla kun puremahaavat alkoivat parantua niin huomasin selkäni pikkuhiljaa tulevan kipeäksi, kipu lisääntyi päivä päivältä enemmän. Aluksi en ymmärtänyt mistä se johtuu kunnes yhdistin kivun putoamiseen mikä oli tapahtunut viikkoa aiemmin Keravalla. Silloin löin selkäni tukkiin, kipu oli silloin tuntunut pari päivää ja poistunut joten luulin sen asian olevan kunnossa. Näin ei nyt sitten kuitenkaan ollut.

Lisäksi kun olin kengittämässä niin yksi asiakas päätti ruveta rimpuilemaa/istumaan naruissa ja sai läväytettyä kinttunsa suoraan jalkapöytäni päälle. Voin sanoa, että sillä hetkellä otti todella pannuun. Minulla oli turvakengät, mutta kun niissä ei ole jalkapöydän suojaa niin jalkapöydästä tuli oikein miellyttävän sinimusta.

Illalla kun pääsin kotiin niin yksi koiristani oli venäyttänyt selkänsä ja ei suostunut kävelemään. Aluksi pelästyin jo halvaannusta mutta aika nopeasti tajusin että jalat toimivat mutta kipuja oli. Onneksi kipulääkettä löytyi kaapista ja pe aamuna koira oli jo parempi. Ell kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että odotellaan viikonlopun yli kipulääkkeiden kera.

Perjantaina kaikesta huolimatta kuitenkin ratsastin Raksun ja Hämiksen ja totesin olevani siinä kunnossa, että kisoihin voidaan lähteä seuraavana päivänä.
Lauantaina olo oli ihan siedettävä ja pakkasimme hummat autoon. Koko päivän oli satanut kaatamalla ja kisakenttä oli sen näköinen. Myös peruutuksia oli tullut paljon joten suoritusten väliin ei jäänyt liiemmin aikaa.
Hämiksen kanssa otin kaksi puomia alas ja kiellon viimeiselle esteelle. Kielto oli kyllä vähän oma virhe koska jäin nukkumaan kaarteeseen enkä ratsastanut tarpeeksi. Raksun kanssa tuli ihan siisti rata, yksi pudotus perusradalta. Tosin meillä oli tuuria matkassa koska ei ollut kovinkaan tarkka kintuistaan, mikä kuuluu videoltakin. Pudotuksia en oikeastaan pahemmin ihmetellyt koska pohja oli niin raskas.

Seuraavana aamuna kipu olikin sitten kovempi, mutta koska olen niin ITSEPÄINEN MUULI joka harvemmin oppii virheistään niin pakkasimme taas hummat autoon.
No kiivetessäni H:n selkään tuskan aallot kiertelivät ympäri kroppaa. Pelkkä kevyt ravi oli kivuliasta saati sitten hypyt. Tämä johti siihen, että aloin sähläämään kaikkea turhaa ja ylimääräistä.
Radalta tuloksena hyl kuudennelta esteeltä ja ihan vain itseäni saan syyttää.
Muutaman viisaan sanan kuulleena kävin perumassa Raksun startin ja ajelimme kotiin.

Seuraavana päivänä kävin sitten lääkärissä joka röntgenin jälkeen pystyi toteamaan, että tälli oli vain ollut niin kova,että lihakset kylkiluiden päällä ovat kipeät. Ja nyt olisi siis suotavaa levätä.... helppo homma siis :)

Tänään olin ajatellut lähteä töihin ( muuli taas vauhdissa ) , mutta selkä ilmoitti toisin. Vielä muutaman tunnin rimpuiltuani päätin luovuttaa ja siirsin tämän viikon kengitykset ja ratsutukset ensi viikolle. Nyt siis ei ole muuta kuin kesäkurssien pito joka ei onneksi ole kovin fyysistä hommaa. Meni samalla juhannussuunnitelmat uusiksi, mitä ilmeisimmin jään kotiin lukemaan kirjaa muiden mökkeillessä. Sen verran vahvoja nappeja saa nyt ottaa, ettei niiden kanssa tippaakaan alkoholia voi nauttia....

Koira onneksi voi päivä päivältä paremmin. Bronksista tosin ei voi sanoa samaa joka levosta huolimatta on epäpuhdas edelleen. Luulin sen olevan jo kunnossa koska välistä liikkui jo paremmin, mutta viikonlopun levon jälkeen ei näyttänyt yhtään paremmalta kuin edelliselläkään kerralla.

Kaikin puolin voisi sanoa ettei meidän maastotreeni mennyt kovin hyvin. Yksi vammautunut hevonen ja ratsastaja. Huomenna tulee Ell katsomaan B:tä. Taivutetaan se tässä kotona ja jos "vika" on siellä missä oletan sen olevan niin saa täsmälääkitystä kortisoonin muodossa. Muuten raijaan sen tiistaina klinikalle.

Toivon ettei kovinkaan monen tarvitse klinikka-aikoja soitella. Nimittäin vapaita aikoja ei ollut pahemmin tarjolla. Sain yhden ensi viikon tiistaille, muut olisivat menneet reippaasti heinäkuun puolelle. Soitin kolmelle eri klinikalle ja kolmelle eri lääkärille.Aikaa tähän vierähti se tunti jonotellessa.

Helppo homma "seisottaa" mahdollisesti jopa viisi viikkoa eläintä joka alkaa ottaa muutamassa päivässä kierroksia . Ja siis vasta tämän jälkeen olisi saanut hoidon, joka yleensä myös kattaa lepoa.....
Suurin pelko on laihtuminen, kun elämänrytmi muuttuu niin ruokakaan ei maistu tai vaikka maistuisikin niin rampataan portin edessä ees taas laihtumiseen asti. Pelkät maastokävelyt kun ei oikein riitä liikunnaksi tämän aivokopalle.

Näillä mietteillä sitten jatketaan ja oikein HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille jos en nyt enää ennen sitä jaksa päivitellä !!!

Raksun rata alla katsottavaksi. Täytyy sanoa että sen kanssa oli oikein miellyttävä mennä kun sai nautiskella molemmin puolin luottamuksesta :)

Harmittaa etten nyt päässyt sitä 120 luokkaa sen kanssa hyppäämään, olisi tehnyt nannaa itseluottamukselle. Sen jälkeen moni muu este olisi ollut taas ihan pieni :)

Ratsailla taas

Tänään päätin unohtaa mustuneen jalan ja kavuta satulaan. Sähläsin taas vähän tuttuun tapaani enkä päässyt ajoissa liikkeelle. Onneksi reipas Nelli hoitaja oli verrytellyt ensimmäisen uhrin, Raksun. Rakentelin Raksulle pikkusen jumppahyppyjä seuraavan viikonlopun estekisoja ajatellen. Tein lisäksi vähän kontrollitehtäviä pienillä esteillä.
Seuraavaksi oli vuorossa Hämis jonka ratsastus alkoikin suoraan satulaa vaihtamalla. Satulan reuna painoi suoraan kipeään pohkeeseen...
Sen vaihto olikin sitten ihan mielenkiintoinen asia,varsinkin kun ei ole kyseisellä hevosella muilla satuloilla hypellyt miltei vuoteen.
Tuli vähän taas päätä hakannut seinään fiilis, kun olikin huomattavasti helpompi istua hevosen ympäri / pysyä tasapainossa ja saada pidettyä hevonen läjässä. Hyvin hämmentävää :)
No Hämis oli kyllä asiasta vähän erimieltä, kun ei saanutkaan kiskottua minua irti penkistä.  Hyppäsi pääpiirteittäin ihan hyvin, muutaman 120cm pystynkin.
Illalla kävin vielä Britalla hyppäämässä, oli oikeastaan oikein miellyttävä ja toimiva jos ei oteta muutamia isoja pukkeja huomioon....

On se jännä huomata vaikka pitäisi tällaisiakin asioita osata ymmärtää, niin silti omalla kohdalla voi sitten välillä sokeutua. Sitä vaan välillä miettii vähän liiankin paljon hevosta ja pitää tapahtua jotain ennen kuin ymmärtää eron. Tänään se oli vaan kipeä jalka joka aiheutti vaihtamisen.
Tietystikään en usko, että kaikki ongelmamme on nyt ohitettu, mutta ero oman tasapainon kanssa oli niin suuri ettei enää paluuta vanhaan ole !
Ja tuskin se Hämis siitä satulasta pahaa miettii vaikka se vähän pitkä sille onkin, kunhan ei pyöri eikä paina.

Ilmotin tosiaan Raksun ja Hämiksen Keravan rataestekisoihin viikonlopuksi. Hämiksellä pitäisi metsästää kvaaleja helppoon ja Raksulla saada luottoa itselle.
Marikin palaa sorvin ääreen pikkuhiljaa, sillä oli jotain kesäyskää ja otti vähän kevyemmin muutaman viikon.
Toivotaan, että kinttu kuntoutuu normaaliksi viikonloppuun mennessä, on miellyttävämpää hypellä.

Takapakkia

Kirjoittelussa on ollut pieni tauko. Viimeinen viikko on ollut aikalaista takapakkia ja asioiden sulattelu on vienyt hetken aikaa. Takapakit alkoivat Keravan treenista reilu viikko sitten. Bronksi hyppäsi todella hyvin, harjoittelin muutamia vaativankin tehtäviä. Mutta kun siirryin loppuraveihin, huomasin sen olevan epäpuhdas. Oli löynyt toisen etusensa tukkiin :(
Hämiksen kanssa tein lähestymisvirheen joka kostautui sillä , että astui hautaan ja minä putosin. Satutin hiukan itseäni. Lopputreeni ei mennyt ihan putkeen, koska H oli selvästi ottanut vähän nokkiinsa.
Ilmoitin sitten vain Raksun Keravan kisoihin vaativaan luokkaan, mitä mietiskelin pitkään. Selvitäänkö maaliin asti. Ei siis sillä etteikö oltaisi kyseisiä tehtäviä tehty vaan lähinnä oman korvien välini takia.
No muutaman päivän toipumisen jälkeen Minna piti rataestetreenin Raksulla, se hyppäsi hyvin ja jäi hyvä fiilis.
Ja Bronksikin alkoi näyttää paremmalta kylmäämisillä ja pliistraus hoidoilla , mitään ulkoista jalassa ei ollut.
Mutta....
Keskiviikko iltana koira puri jalkaani. Tämä koira koitti käydä oman koirani päälle joka juoksi jalkojeni takaa karkuun. Ja päättikin sitten iskeä hampaansa minun kinttuuni. Voi sitä pettymyksen tunnetta, tajusin samantien ettei nyt muutaman päivää ole asiaa hevosen selkään. Siitä sitten Peijaksen ensiapuun mistä pääsin noin yhden aikaan yöllä kotiin.
Seuraavana päivänä kinttu oli aika tönkkö, mutta haavat onneksi lähtivät paranemaan nopeasti. Helle päivistä oli hyötyä ja haittaa. Shortsien kanssa pärjäsi mainiosti, mutta ei mitään puhettakaan ratsastasvermeistä. Hiestä nihkeät vaatteet hinkkaavat helposti haavat auki ja bakteerit pääsevät valloilleen. Eli Keravan kisat peruuntuivat omalta osaltani :(
Jätin myös ilmoittautumatta Nurk:n kisoihin samasta syystä. Niihin olisi pitänyt ilmoa jo perjantaina.
Nyt sitten pitää pohtia olisiko kunnossa ensi viikonloppuna kun Kerra järjestää kaksi päiväiset alue-estekisat. Jalka on edelleen mustelmilla ja paineluherkkä. Haavat ovat onneksi pysyneet kiinni ja kävely sujuu jo normaalisti. Pohje edelleen vähän arka venyttämiselle :(
Talon ainoat naiset ( minä ja Ninni ) ollaan suihkuteltu yhdessä haavojamme monta kertaa päivässä. Ninnikin sai reiän yhteenotossa. Onneksi koululaisilla alkoivat lomat ja tallissa on riittänyt apulaisia. Silti tälläiset vammat ovat niin turhia. Jouduin perumaan ja siirtelemämään töitä.
Lisäksi olisin halunnut startata Vaativan, niitä ei ole tänä vuonna juurikaan tarjolla. Mitä ilmeisemmin enää kaksi koko vuonna . Toinen Lapinlahdella ja toinen Pudasjärvellä :(
Alkaa väkisinkin miettimään, menisikö enemmän rataesteitä tämän vuoden.

 ZZ sentään pääsi kesälaitumelle tiistaina. Se saakin olla viimeinen varsalaidun. Ensi vuonna pitää kesälläkin tehdä töitä :)

Britan rata

Sekavia tunteita

Eilen oli vuorossa Tepon tallilla kilpailuharjoitus. Pohdin hyvin pitkään minne menisi kilpailemaan , sillä tarjontaa oli Helatorstaille paljon. Suorastaan valinnan vaikeutta. Päädyin kuitenkin menemään Tepolle koska siellä oli kaikille jotain ja tiesin saavani ratsastaa radan loppuun vaikka tulisikin ongelmia.
Vuorossa ensimmäisenä oli Brita 5v. jolle kyseessä olivat ensimmäiset kilpailut. Brita oli onneksi vähän löysä sillä mielummin ratsastan ekaa kilpailurataa hiukan eteenajettavalla kuin reilusti ylihyppäävällä/pukittelevalla versiolla. Alkuradasta se oli pohkeentakana ja hypyt hissimäisiä, onneksi kuitenkin perusrata meni nollilla ja päästiin jatkamaan toiseen vaiheeseen missä yhden kiellon jälkeen sain siihen vauhtia. Mielestäni ihan hyvä suoritus ekoista kisoista :)
Seuraavana oli Mari jolla tänään oli varsinainen kyylä päivä... Kaikkea ulkopuolella tapahtuvaa piti kytätä niin ettei oikein kerennyt keskittymään esteisiin. No hylsyhän sieltä tuli, mutta tulihan ne esteet lopuksi ylitettyä :)
Viimeiseen luokkaan 110 olin ilmoittanut oman kolmikkoni ja kiirettä piti. Koko luokassa oli 8 lähtijää....
Kerkesin Raksua verkkaamaan pisimpään ja se menikin radalla tutun turvallisesti. Otimme yhden puomin alas ja voin siitä syyttää itseäni.
Seuraavana oli Bronksin vuoro joka oli jäänyt täysin pohkeen taakse. Otti sitten kakkos ja kolmosesteelle kiellot, koska syyllistyin jälleen tuuppaamiseen. Niin raivostuttavaa kun tiedostaa toistavansa samoja virheitä.
No loppurata menikin sitten ilman ongelmia, vaikka kompastuikin sarjan A osalla niin hyppäsi B osan kiltisti.
Viimeisenä oli Hämis joka muuten hyppäsi ensimmäisen kymppinsä. Hämiksen verkka jäi todella lyhyeksi ja oli ihan pohkeen takana. Kielsi verkassa ekalla hyppy-yrityksellä ja kaatoi koko esteen. Samoin kielsi radan ekalle esteelle, siitä suuttuneena sain siihen potkua ja hyppäsi loppuradan yhdellä pudotuksella.

Kisojen jälkeen oli vähän sekavat tunteet. Harmitti tietysti Bronksin kiellot, samoin jäi mietityttämään lyhyet verkat, eli pitääkö seuraavalla kerralla jättää joku omista kotiin. Tässähän ratkaisevin tekijä oli vähäinen osallistuja määrä.
Mutta sitten toisaalta asia minkä meinasin unohtaa oli se kun en antanut missään kohtaa pelolle valtaa vaan kiellosta tulikin ärsyke. Tämän olen huomannut muutaman kerran aiemminkin viime aikoina. Eli talven pelkotilat alkaa olla historiaa. Vaikka tuleekin epäonnistumisia niin pelon tunnetta ei tule samalla tavalla. Lisäksi Hämis tosiaan hyppäsi ensimmäisen kymppinsä ja selvisi esteistä helposti vaikka tuli vähän huonojakin lähestymisiä.
Vielä kun oppisi paremmin luottamaan itseensä, antamaan epäonnistumiset anteeksi ja olla miettimättä sitä mitä muut ajattelee.
Onni kuitenkin tulee pienistä asioista kuten siitä, että ZZ veti hienosti tunnin maaston illalla. On ihan mieletön rämpijä. Menee rohkeasti mistä vaan kurakoista ja tasapainoilee loistavasti metsässä/kallioilla. Ravasi pitkän pätkän uusilla reiteillä. Ansaitsee kyllä laidunlomansa !!

Kouluvalmennusta

Heissan taas.
Tässä muutama päivä vierähti siivillä töiden ja valmennusten parissa. Meillä oli poikien kanssa oikein tehoina ma-ke kouluvalkkuja. Minttu kävi pitämässä tehotreeniä Oulusta.
Ma osallistuin Raksulla ja Bronksilla. Raksun kanssa kerrattiin miten verrytellä se kisatilanteessa ja lopuksi käytiin läpi ohjelman osia. Oli suorastaan yllättävän nöyrä ja yritteliäs.
B: n kanssa eniten tehtiin töitä temponvaihteluiden kanssa kootusta keskiaskellajiin. Muutamat avot ja voltit myös käytiin läpi. B oli myös yritteliäs ja antoi ratsastaa hyvin.
Tiistaina jatkettiin B:n kanssa samoja asioita kuin maanantaina, edellispäivän treeni tuntui hiukan ja ei ollut niin lennokas. Minttu ratsasti H:n ja treenasi myös temponmuutoksia.
Ke jatkettiin H:n kanssa, nyt minä selässä. Paljon temponmuutoksia, varsinkin laukassa. Tarkoitus saada laukka lyhenemään nopeasti mistä on apua varsinkin esteillä. Toisin sanoen vastaamaan pidätteisiin.
Tässäpä näin lyhyesti tällä kertaa. Huomenna rataharjoitukset Tepolla viiden hevosen voimin :)