Tänään päätin unohtaa mustuneen jalan ja kavuta satulaan. Sähläsin taas vähän tuttuun tapaani enkä päässyt ajoissa liikkeelle. Onneksi reipas Nelli hoitaja oli verrytellyt ensimmäisen uhrin, Raksun. Rakentelin Raksulle pikkusen jumppahyppyjä seuraavan viikonlopun estekisoja ajatellen. Tein lisäksi vähän kontrollitehtäviä pienillä esteillä.
Seuraavaksi oli vuorossa Hämis jonka ratsastus alkoikin suoraan satulaa vaihtamalla. Satulan reuna painoi suoraan kipeään pohkeeseen...
Sen vaihto olikin sitten ihan mielenkiintoinen asia,varsinkin kun ei ole kyseisellä hevosella muilla satuloilla hypellyt miltei vuoteen.
Tuli vähän taas päätä hakannut seinään fiilis, kun olikin huomattavasti helpompi istua hevosen ympäri / pysyä tasapainossa ja saada pidettyä hevonen läjässä. Hyvin hämmentävää :)
No Hämis oli kyllä asiasta vähän erimieltä, kun ei saanutkaan kiskottua minua irti penkistä. Hyppäsi pääpiirteittäin ihan hyvin, muutaman 120cm pystynkin.
Illalla kävin vielä Britalla hyppäämässä, oli oikeastaan oikein miellyttävä ja toimiva jos ei oteta muutamia isoja pukkeja huomioon....
On se jännä huomata vaikka pitäisi tällaisiakin asioita osata ymmärtää, niin silti omalla kohdalla voi sitten välillä sokeutua. Sitä vaan välillä miettii vähän liiankin paljon hevosta ja pitää tapahtua jotain ennen kuin ymmärtää eron. Tänään se oli vaan kipeä jalka joka aiheutti vaihtamisen.
Tietystikään en usko, että kaikki ongelmamme on nyt ohitettu, mutta ero oman tasapainon kanssa oli niin suuri ettei enää paluuta vanhaan ole !
Ja tuskin se Hämis siitä satulasta pahaa miettii vaikka se vähän pitkä sille onkin, kunhan ei pyöri eikä paina.
Ilmotin tosiaan Raksun ja Hämiksen Keravan rataestekisoihin viikonlopuksi. Hämiksellä pitäisi metsästää kvaaleja helppoon ja Raksulla saada luottoa itselle.
Marikin palaa sorvin ääreen pikkuhiljaa, sillä oli jotain kesäyskää ja otti vähän kevyemmin muutaman viikon.
Toivotaan, että kinttu kuntoutuu normaaliksi viikonloppuun mennessä, on miellyttävämpää hypellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti