Itsepäinen muuli

Kun asiat rupeavat menemään huonosti niin useinhan se alamäki jatkuu...
Viime viikolla kun puremahaavat alkoivat parantua niin huomasin selkäni pikkuhiljaa tulevan kipeäksi, kipu lisääntyi päivä päivältä enemmän. Aluksi en ymmärtänyt mistä se johtuu kunnes yhdistin kivun putoamiseen mikä oli tapahtunut viikkoa aiemmin Keravalla. Silloin löin selkäni tukkiin, kipu oli silloin tuntunut pari päivää ja poistunut joten luulin sen asian olevan kunnossa. Näin ei nyt sitten kuitenkaan ollut.

Lisäksi kun olin kengittämässä niin yksi asiakas päätti ruveta rimpuilemaa/istumaan naruissa ja sai läväytettyä kinttunsa suoraan jalkapöytäni päälle. Voin sanoa, että sillä hetkellä otti todella pannuun. Minulla oli turvakengät, mutta kun niissä ei ole jalkapöydän suojaa niin jalkapöydästä tuli oikein miellyttävän sinimusta.

Illalla kun pääsin kotiin niin yksi koiristani oli venäyttänyt selkänsä ja ei suostunut kävelemään. Aluksi pelästyin jo halvaannusta mutta aika nopeasti tajusin että jalat toimivat mutta kipuja oli. Onneksi kipulääkettä löytyi kaapista ja pe aamuna koira oli jo parempi. Ell kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että odotellaan viikonlopun yli kipulääkkeiden kera.

Perjantaina kaikesta huolimatta kuitenkin ratsastin Raksun ja Hämiksen ja totesin olevani siinä kunnossa, että kisoihin voidaan lähteä seuraavana päivänä.
Lauantaina olo oli ihan siedettävä ja pakkasimme hummat autoon. Koko päivän oli satanut kaatamalla ja kisakenttä oli sen näköinen. Myös peruutuksia oli tullut paljon joten suoritusten väliin ei jäänyt liiemmin aikaa.
Hämiksen kanssa otin kaksi puomia alas ja kiellon viimeiselle esteelle. Kielto oli kyllä vähän oma virhe koska jäin nukkumaan kaarteeseen enkä ratsastanut tarpeeksi. Raksun kanssa tuli ihan siisti rata, yksi pudotus perusradalta. Tosin meillä oli tuuria matkassa koska ei ollut kovinkaan tarkka kintuistaan, mikä kuuluu videoltakin. Pudotuksia en oikeastaan pahemmin ihmetellyt koska pohja oli niin raskas.

Seuraavana aamuna kipu olikin sitten kovempi, mutta koska olen niin ITSEPÄINEN MUULI joka harvemmin oppii virheistään niin pakkasimme taas hummat autoon.
No kiivetessäni H:n selkään tuskan aallot kiertelivät ympäri kroppaa. Pelkkä kevyt ravi oli kivuliasta saati sitten hypyt. Tämä johti siihen, että aloin sähläämään kaikkea turhaa ja ylimääräistä.
Radalta tuloksena hyl kuudennelta esteeltä ja ihan vain itseäni saan syyttää.
Muutaman viisaan sanan kuulleena kävin perumassa Raksun startin ja ajelimme kotiin.

Seuraavana päivänä kävin sitten lääkärissä joka röntgenin jälkeen pystyi toteamaan, että tälli oli vain ollut niin kova,että lihakset kylkiluiden päällä ovat kipeät. Ja nyt olisi siis suotavaa levätä.... helppo homma siis :)

Tänään olin ajatellut lähteä töihin ( muuli taas vauhdissa ) , mutta selkä ilmoitti toisin. Vielä muutaman tunnin rimpuiltuani päätin luovuttaa ja siirsin tämän viikon kengitykset ja ratsutukset ensi viikolle. Nyt siis ei ole muuta kuin kesäkurssien pito joka ei onneksi ole kovin fyysistä hommaa. Meni samalla juhannussuunnitelmat uusiksi, mitä ilmeisimmin jään kotiin lukemaan kirjaa muiden mökkeillessä. Sen verran vahvoja nappeja saa nyt ottaa, ettei niiden kanssa tippaakaan alkoholia voi nauttia....

Koira onneksi voi päivä päivältä paremmin. Bronksista tosin ei voi sanoa samaa joka levosta huolimatta on epäpuhdas edelleen. Luulin sen olevan jo kunnossa koska välistä liikkui jo paremmin, mutta viikonlopun levon jälkeen ei näyttänyt yhtään paremmalta kuin edelliselläkään kerralla.

Kaikin puolin voisi sanoa ettei meidän maastotreeni mennyt kovin hyvin. Yksi vammautunut hevonen ja ratsastaja. Huomenna tulee Ell katsomaan B:tä. Taivutetaan se tässä kotona ja jos "vika" on siellä missä oletan sen olevan niin saa täsmälääkitystä kortisoonin muodossa. Muuten raijaan sen tiistaina klinikalle.

Toivon ettei kovinkaan monen tarvitse klinikka-aikoja soitella. Nimittäin vapaita aikoja ei ollut pahemmin tarjolla. Sain yhden ensi viikon tiistaille, muut olisivat menneet reippaasti heinäkuun puolelle. Soitin kolmelle eri klinikalle ja kolmelle eri lääkärille.Aikaa tähän vierähti se tunti jonotellessa.

Helppo homma "seisottaa" mahdollisesti jopa viisi viikkoa eläintä joka alkaa ottaa muutamassa päivässä kierroksia . Ja siis vasta tämän jälkeen olisi saanut hoidon, joka yleensä myös kattaa lepoa.....
Suurin pelko on laihtuminen, kun elämänrytmi muuttuu niin ruokakaan ei maistu tai vaikka maistuisikin niin rampataan portin edessä ees taas laihtumiseen asti. Pelkät maastokävelyt kun ei oikein riitä liikunnaksi tämän aivokopalle.

Näillä mietteillä sitten jatketaan ja oikein HYVÄÄ JUHANNUSTA kaikille jos en nyt enää ennen sitä jaksa päivitellä !!!

Raksun rata alla katsottavaksi. Täytyy sanoa että sen kanssa oli oikein miellyttävä mennä kun sai nautiskella molemmin puolin luottamuksesta :)

Harmittaa etten nyt päässyt sitä 120 luokkaa sen kanssa hyppäämään, olisi tehnyt nannaa itseluottamukselle. Sen jälkeen moni muu este olisi ollut taas ihan pieni :)