Vuoden kuulumiset

Edellinen kirjoitus oli yli vuosi sitten ja käsitteli mennyttä kisakautta. Vuoden aikana on tapahtunut paljon ja sekin vaatii jälkipuintia, sitä siis tekstini jälleen käsittelee :) Ja nyt tulee paljon asiaa...

Kuten aiemmin olen kirjoittanut, kävin viime talven Ypäjällä hevosen valmentajan ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta. Kyse on tuttavallisemmin ratsuttajasta ja itse erikoistuin nuorten hevosten koulutukseen. Koulutus alkoi Tammikuussa 2013 ja päättyi keväällä 2014.
Ratsastuksen osalta valmistumiseen vaadittiin nuoren hevosen koulutuksen lisäksi myös kilpailutuloksia tietyllä tuloksella kansalliselta tasolta. Minun kohdallani kyse oli 130cm radan hyppääminen maks 8:lla virheellä ja Vaativa B radan ratsastus 62%:lla.
Kouluradaksi ei kelvannut mikä tahansa ohjelma vaan sen piti olla pitkän radan ohjelma ja sellainen missä oli laukkasulut.
Olisin myös voinut korvata molemmat saamalla kvaalauskelpoisen tuloksen kentässä Va A tasolla, mutta jätin sen kakkosvaihtoehdoksi. Koin todennäköisempänä saada tulokset nopeammin muissa lajeissa ihan jo sen takia ettei olisi ollut liian suuri paine nousta kahteen tähteen plus että Suomessa kahden tähden kenttäkisoja on 3-4 / kausi
Tavoitteena oli siis talven aikana treenata niin, että kyseiset tulokset olisivat mahdollisia.
Kilpailukalenteri rakennettiin jo vuoden vaihteessa näitä ajatellen ja talven aikana kävin muutamat seurakilpailut ennen oikean kauden alkua.

Koen koulutuksen osuneen osaltani nappi ajankohtaan, hain myös edellisellä kerralla ja silloin en päässyt sisään. Silloin se harmitti, mutta nyt olen tyytyväinen että niin kävi.
Olen aina halunnut käydä tämän linjan ja tämä oli todella hyvä juttu oman kehitykseni kannalta. Ajankohtana tämä osui todella hyvään hetkeen niin henkisesti , taloudellisesti sekä hevostilanteen kantilta. Ensinnäkin oli mahdollista ostaa pari valmiimpaa hevosta nostamaan omaa osaamistasoa, henkisesti elän suhteellisen vahvaa aikaa esim pelkotilat on aika lailla ylitetty ja muussa elämässä ei ole ollut mitään liian raskasta kantaa ja minulla sattui olemaan kaksi nuorta kivaa hevosta valmiina. Lisäksi tallilla on ollut hyvä tausta-apu joka on mahdollistanut opiskelureissut ja kotona mies on hoitanut koirat.

Koulutuksen ansiosta olen nostanut "pakon" edestä tulostavoitteita, piiskannut itseäni mukavuusalueen ulkopuolelle ja.treenannut muissakin lajeissa kuin vain kentässä. Näistähän on tietysti hyötyä myös siihen.
Ainahan olen treenannut kaikkia lajeja, mutta on eroa treenata Va B:n asoita kilpailumielessä ja hypellä 130-140cm tehtäviä kuin aiemmin niitä on tehty lähinnä hevosen jumppaamisen vuoksi. Kentässä avot ja sulut tulee vasta Va A tasolla ja siellä rataesteetkin ovat "vain" 120cm.
Ja vaikka vähän epäilinkin pystynkö hyppäämään sen 130cm niin sekin sitten onnistui yllättävän helpolla :) Kaikki onnistumiset nostavat itseluottamusta ja kun se kasvaa niin tekee vähämmän virheitä koska pystyy keskittymään paremmin. Eikä myöskään ruoski itseään niistä KUN niitä virheitä kuitenkin tulee. Lisäksi sain tietysti koulun kautta ihania uusia ystäviä :)

Aikalailla vuosi sitten eteeni osui vahingossa kouluhevonen joka on hyvin osaava. En siis ollut hevosta hankkimassa, mutta kun Hattia minulle tarjottiin oli sitä pakko käydä kokeilemassa ja ottaa matkaan :) Muistan nähneeni kyseisen hevosen edellisenä kesänä kisoissa ja mietin että olisipa ihana saada ratsastaa noin osaavalla hummalla :)
Siitä alkoikin sitten uusi oppimisjakso kouluratsastuksen maailmaan ja harjoitusravissa istumiseen.... Nimittäin Hatilla on oikeasti todella kamala ravi missä menee tottumattomalla sisuskalut helposti sekaisin.

Viikkoa myöhemmin ajettiin Lappeenrantaan aluekoulukisoihin kvaaleja hakemaan. Mukana oli myös Daisy ja Hämis. Daisy jäi puolta prosenttia alle kvaalirajan, mutta Hatilla ne tuli helposti.

Anna kävi talven säännöllisesti jeesaamaassa sileällä ja estepuolella hyppelin osittain itsekseni sekä Sannan silmän alla. Ypäjän jaksoilla sileän tunnit piti Kiki, esteet Carli ja maastoesteet Pike. Välillä pääsin myös Pantsun treeneihin mukaan. Alkukeväästä Else kävi pitämässä parit estetreenit ennen kisakauden alkua ja sainkin häneltä hyvät vinkit radoista selviämiseen :)

Talvi oli suhteellisen lyhyt ja erittäin vähäluminen neljään edelliseen verrattuna ja sainkin kentän pidettyä hiekalla miltei koko talven. Apuna siis suola ja lanaaminen. Kevätkin tuli sitten äkkiä ja kenttä oli kk edellistä vuotta aiemmin sula.

Kilpailut aloitettiin Maaliskuussa sieltä mihin ne päätettiinkin eli Lappeenrannasta haettiin jälleen kvaaleja koulupuolelle Daisylle. Tällä kertaa ne tulikin ihan helposti ja D olikin luokassa ensimmäinen ei sijoittunut Hämiksen kiilattua juuri Daisyn eteen. Eli Hämis siis otti rusetin alue A:ssa. Hatti teki ihan kivan radan Vaativassa ja sai 62,279% ollen kolmas ja eka ei sijoittunut.


                                                    zz hallimaasto

Maaliskuussa kävin myös hallikenttäkisoissa Frontsun ja ZZ:n kanssa, molemmat suorittivat kisan hyvin ja Frontsun kanssa saatiin rusetti. Tämä oli ZZ:n eka startti helpossa luokassa. Loppukuusta ajoin Kontiolahdelle koulukansallisiin yrittämään riittävää tulosta Vaativasta. Ajoimme sinne vasta aamulla eli käytännössä pysähtymättä kuudessa tunnissa. Mukana Hatti, Hämis ja Daisy. Menin Hatilla vaativaa, Hämillä ja Daisyllä He A:ta. Ekana päivänä Hatin kanssa keskityin huonosti ja tein typeriä virheitä. Tokana päivänä se liikkui kivasti , mutta unohdin radan. Silti sijoituimme toiseksi mikä oli täysi yllätys. Valitettavasti toinen tuomari ei tykännyt Hatista joten vaaditut prosentit jäivät saamatta. Se oli osaltaan hyvä asia, sillä sain valtavasti ratarutiinia kiertäessäni koko loppukesän koulukisoja.

Huhtikuussa kävin treenaamassa jonkin verran maastoesteitä ja kuun lopussa kävin Frontsulla starttaamassa Keravalla estekisoissa 110 ja 120. Kympissä tuli rusetti ja kahdessa kympissä otin tyhmästi kaksi aikavirhettä perusradalta. Heti Toukokuun alussa käytiin myös Korpikylässä loikkimassa. Mukana Daisy, Zz ja Frontsu. Jokainen otti toisesta luokastaan rusetin. Zz starttasi ensimmäisen kympin.

                                               
                                                Daisy Korpikylä metri

 

Sitten alkoikin kenttäkilpailukausi Niinisalosta jossa starttasin Frontsulla ekan Va B:n , ZZ:llä helpon ja Daisyllä tuttarin. Frontsu meni upeasti ja saatiin ensimmäinen kvaalauskelpoinen tulos :)
ZZ oli mennyt treeneissä aina huippuhyvin radan, mutta kisoissa alkoikin puolessa välissä maastoa keskittymään ulkopuolisiin tekijöihin ja kielsi elämänsä ekan kerran maastoradalla. Tekin sen sitten niin vauhdilla että pyllähdettiin molemmat ja matkahan päättyi siihen.
Daisy taas kyttäili maastossa niin että otti kaksi kieltoa...

                                           Frontsun Va B maasto Toukokuussa

 

Helatorstaina kävin Riksussa hyppäämässä sen 130 radan ja pudotin viimesen esteen eli tulos kelpasi koulua varten !! Oli todella jännää kävellä rataa, mutta sain pidettyä hermot kasassa kiitos Ainon joka tuli viimetipassa henkiseksi tueksi. Huippufiilis radan jälkeen kun oli tehnyt jotain uutta ja selkeästi aiempaa isompaa ja ei edes näyttänyt pahalta :D

                                                    Frontsu 130

Tähän aikaan sattuivat myös ensimmäiset loukkaantumiset, ja kun niitä alkaa tulla niin yleensä sitten ueampi yhtä aikaa.
Ensimmäisenä Bronksi teloi itsensä kun oli hyppäämässä Nellin kanssa huhtikuussa maastoesteitä. Oli välissä jo parempi, mutta sitten alkoi ontumaan uudestaan. Selkeää vikaa ei löytynyt, reagoi vuohisen taivutukseen ja se piikitettiin kerran. Päätin katsoa kesän yli kuntoutuuko laitumella.
Seuraavana alkoi Hatti oireilla, oli ep kaarteissa ja toinen laukka meni huonoksi. Reagoi myös vuohisen taivutukseen ja se piikitettiin kahdesti. Tulin siihen päätökseen, että olin ottanut sen estetunnille liian nopeasti kengityksen jälkeen koska kengityksessä otin hokit pois ja laskin hiukan kantoja. Eli asennossa tuli muutoksia. Ongelmahan sen kanssa on ettei etuset juuri kasva. Painovoima helposti murentaa seinämät sitä mukaan kun kasvaa. Vein sen Jaskalle laitettavaksi ja hän laittoi etuset, sain ohjeet miten jatketaan. Alkoi onneksi pikkuhiljaa kuntoutua, nyt sitten koitetaan pitää mahdollisimman pitkää väliä ja ottaa mahdollisimman vähän pois taiteillen kengän pysyvyyden kanssa.
Daisy aiheutti sitten viimeiset Toukokuun murheet. Yhtäkkiä sen takajalka oli todella paksu ja ei oikein lähtenyt hoidoista huolimatta laskemaan.  Ei kuitenkaan ontunut sitä. Sekin sitten taivutettiin samaan aikaa muiden kanssa. Antoi puristusreaktiota hankositeeseen ja puikkoluun alueella. Ajoin sen kanssa sitten klinikalle jossa onneksi syyksi sitten todettiin rivi koska röntgenit ja ultrat olivat tosi siistit. Sai sitten kortisoni piikit/ voiteet ja lähti onneksi paranemaan. Kortisonissahan on pitkä Doping varoaika joten sillä oli 1½kk kisatauko.
Hetken olikin kaikki kunnossa kunnes:
Frontsu yhtäkkiä kielsi ulos Alavudella rataesteosuudella Elokuussa ja herätti miettimään onko siinä jotain vikaa. Olin aiemmin löytänyt kengityksen yhteydessä pienen paiseen kaviossa ja luulin jäykkyyden johtuneen siitä. Otin kengän pois ja tutkin kavion uudestaa, mutta ei sieltä löytynyt mitään. Jaloissakaan ei näkynyt/tuntunut mitään ja ei reakoinut taivutuksiin joten mietin onko ongelma lihaksistossa. Riikka tuli sen sitten tutkimaan ja kas lavastahan löytyikin vamma. Sitä sitten alettiin kuntouttamaan ja vastasikin tosi hyvin Riikan hoitoihin. Tuli kuudessa viikossa kilpailukuntoon. Aloitin kuitenkin sen jälkeen rauhallisesti ja palattiin ihan tuttariin asti varmuuden vuoksi jos korvien väliin olisi jäänyt jotain ikäviä muistoja. Toimi kuitenkin tosi hyvin ja voitti luokan. Seuraavana viikonloppuna käytiin vielä Niinisalossa starttamaassa helppo luokka. Vaativa olisi houkuttanut myös, mutta ajattelin sen kuitenkin tulevan tauon jälkeen liian nopeasti.

Bronksia alettiin pikkuhiljaa heinäkuussa liikuttamaan ja näyttää kuntoutuneen hyvin, nyt on tehnyt töitä muiden lailla. Kesällä Kristola tunsi sormissaan vuohisen liittymän kohdalla hankkarissa hyvin pientä paksuuntumaa, totesi silloin ettei varmaan johdu siitä. Mutta itse uskon sen olleen juurikin syynä. Bronksihan on ollut aina tosi terve jaloistaan ja ontunut kerran aiemmin. Syynä silloinkin ihan vastaavanlainen tapahtuma, huono alustulo esteeltä ja todella pieni hankkarivamma, silloin toisessa etusessa. Silloinkin ontui selkeästi ja syytä etsittiin pitkään, nyt päätin että kerran voidaan vuohinen piikittää mutta sitten saa olla. Ja päätin kuntouttaa sitä kuten jännevammaista. Kun hummia oli riittävästi niin pystyi hyvin säästelemään.

Ja tosi kiva että kuntoutui, muuten olisi ollut Bronksin taivasmatkan aika. Tänään juuri sen läpiratsastin pitkästä aikaa ja oli todella mukava ja miellyttämishaluinen. Tottakai liikkumisessa alkaa huomata iän tuomaa (18) jäykkyyttä kun säästelee itseään tunneilla niin paljon, mutta silti oli heti työmoodi päällä kun kiipesin kyytiin. Oli ilo ratsastaa ja tehtiin loppuun vähän sarjavaihtojakin leikiksi :)

Kesäkuussa osallistuin randomisti Frontsun kanssa Finnderbyn yhteydessä olevaan Va B kenttäluokkaan, tarkoituksena oli mennä Hatin kanssa silloin Jyväskylään koulukisohin mutta koska se oli toipilaana päätinkin kokeilla päästäänkö Ypäjälläkin maaliin, Ja päästiinhän me, muttei ilman kommelluksia. Maaston verkassa putosin kapealla esteellä juuri ennen starttia, täräytin lonkkani aika pahasti ja päätin jo keskeyttää. Tuttu lääkäri kuitenkin kopeloi ja sanoi ettei ole vammoja vain tärähdys ja sanoi että voin startata, joten kun siinä useampi antoi kannustusta kömmin takaisin kyytiin minuuttia ennen starttiaikaa. Tein äkkiä yhden hypyn ja sitten lähtökarsinaan. Frontsu ampas startista ja ei mennyt lähellekään ekaa estettä, en saanut sitä kiinni ja kiersimme valtavan ympyrän ennen kuin pääsin ykköselle. Sitten mua vietiin eka puoli kilsaa ja onneksi matkan varrella oli vain leveitä yksittäisesteitä koska ohimenot olisivat olleet taattu. Rauhoittui sopivasti ennen ensimmäistä sarjatehtävää  ja tultiikin sitten ilman muita estevirheitä maaliin :) Aikaa en yrittänyt enää ratsastaa vaan annoin sen edetä sitä laukkaa mitä tarjosi. Muutenkin olin jo Niinisalossa huomannut että tarvitsee lisää laukkakuntoa pysyäkseen ajassa. Maalissa sitten kävelin hetken ja lonkka muistutti tällistään. Oli nimittäin todella kipeä. Radalla kipua ei huomannut. Keventelin humman etukaaresta kiinni pitäen ja annoin sen Marrelle hoidettavaksi. Raahauduin varovasti suihkuun ja taisi olla onni että sieltä tuli vain kylmää vettä. Pääsin paljon ripeämmin kävelemään takaisin autolle ja uskomatonta kyllä sain seuraavana aamuna juostua eläinlääkärintarkastuksessa :)
Tämän maastoradan jälkeen vaihtui kuolain gagiin kahdella ohjalla maastoradalle. Eli jos herra päättää kokeilla viedä kuskia alkuradasta niin kuski voi kiskasta alemmasta narusta takaisin kontrolliin. Kummasti aloin vaihdoksen jälkeen päästä radoilla ajassa maaliin, ei tarvinnut enää varmistella niin pitkän matkaa.

                                               Frontsu Finnderbyssä

Seuraava Vaativan startti Niinisalossa päätyikin sitten kesken maaston kun aloin hermoilemaan ja toin Frontsun huonosti esteelle. Se hiukan osui siihen ja sitten mätkähdin alas. Meni kyllä hienosti lippujen välistä että jos olisin vain pysynyt kyydissä....

                                                Daisy Niinisalossa

                                                          

Onneksi ZZ paransi päivän tulemalla Helposta maaliin estevirheittä ja ajassa. Ja Daisy sitten vielä otti tuttarista sinivalkosen rusetin :)

Heinäkuussa Hatti oli kuntoutunut sen verran , että aloimme metsästää tarvittavia prosentteja. Kiersimme kahdet kisat , Daisy oli aina mukana. Ilmeisesti Hatin kunto oli kuitenkin päässyt romahtamaan liikaa sillä vaikka koitin verrytellä säästeliäästi se sammui aina radalle. Ja mikään ei ole paljon pahempaa kuin hevosen kantaminen läpi kouluradan...
 Daisyhän oli sitten Hatin vastakohta, eli sen kanssa piti hyssytellä ja miettiä jokainen ele hyvin tarkkaan ettei pommi räjähdä.

                                                 Hatin kauden paras ja enerkisin rata

Elokuussa ja syyskuussa kävimme yhteensä kolmet kisat. Usein kävi niin, että joku tuomari antoi riittävät pisteet. mutta viimeistään kolmas veti alas. Prosenteissa oli siis paljon heittelyä. Hatti kuitenkin pääasiassa teki rikkeettömiä tai yhden rikkeen suorituksia. Tämä oli todella turhauttavaa ja masennuskin alkoi pikkuhiljaa tehdä tuloaan. Se teki Harjussa ehdottomasti kauden parhaan radan ,mutta siellä oli pisteet todella tiukassa. Vain voittaja ylitti 62% rajan...
Sitten kuitenkin kauden viimeisessä mahdollisessa kisassa pääsimme yli tuon 62% rajan ja se samalla sinetöi valmistumiseni koulutuksesta :) Olo oli todella helpottunut !!

                                                  Hatti 62,554%

 Daisyn suorituksissa oli yleensä ongelmana esim ettei malttanut kävellä ja oli hiukan pinkeässä muodossa, lisäksi yleensä teki jonkin rikkeen. Loppukautta kohden alkoi tasaantua ja sitä sai pyytää radalla eteenpäin. Kotona suoritti kuitenkin tosi hyvin joten tulin siihen tulokseen, että tarvitsee vaan paljon ratarutiinia ja sitten saikin osallistua kaikkii kisoihin ja mahdollisiin luokkiin. Työ alkoi tuottaa tulosta ja viimeisestä avoimesta Va B luokasta saikin yli 60%.
Se osallistui myös kahteen 7v cupin osakilpailuun ja suoritti ihan kivasti, muttei pärjännyt hienoille  liitokavioille. Jälkimmäisestä sai yli 61%.

                                                   Daisyn eka vaativa

Pääsääntöisesti takana on hieno kausi, kaikki hevoset ovat nostaneet suoritustasoaan. ZZ tuttarista helppoon, Daisy He A:sta Va B:hen, Frontsu Helposta Vaativaan ja Hatti myös alkoi liikkumaan loppukaudesta enerkisemmin. Itselle jokaisessa lajissa luokkanosto. Edellisestä Vaativan kenttästartista on vierähtänyt jo aikaa, 130 rataa en ollut koskaan hypännyt ja Va B:stä valtavasti lisää kokemusta sekä 10% lisää pisteitä. Kauteen mahtui yhteensä 61 starttia alue ja kansallisella tasolla. 30 Koulukisaa, 21 kenttäkisaa ja 10 rataestekisaa.

                                                  Daisyn vika vaativa

Ja Hattia lukuunottamatta kaikki hevoset on itse tasolleen koulutettuja, Frontsuhan ei ollut kenttää mennyt ennen minulle tuloaan ja on nyt osoittanut olevansa siihen oikein mainio. Sen ratsastettavuuden kanssa on tehty valtavasti töitä.
 Hämiksen jätin tällä kaudella tarkoituksella tauolle ajanpuutteen takia. Täytyy katsoa saako jatkaa "kokopäiväisenä" tuntihevosena vai alanko viemään sitä taas eteenpäin.

                                       ZZ:n niinisalon helpon maasto kypäräkameralla kuvattuna

Tällä hetkellä elämme jännittäviä aikoja mieheni kanssa , sillä kesälomamme aikana kävimme katsomassa uutta tulevaa kotiamme. Syksyn aikana meni 2 kk jännittäessä onnistuuko kaupat ja nyt sitten kolmen viikon päästä on muutto edessä.
Lisäksi laumamme kasvaa vuoden vaihteessa kahdella eläimellä, asuntokaupan yhteydessä saan elämäni ensimmäisen oman kissan, Pimun joka jää asumaan kanssamme ja hevoslaumaamme liittyy tämän kesäinen tammavarsa Aina-Unelma "Selma". Selman äiti oli minulla sisäänratsastettavana vuosi sitten ja sen emänemällä kilpailin aikanaan jonkin verran. Selman isä on esteori Ponuveikko.
Siis Suomenhevosverta yli 10v tauon jälkeen :)
                             
                                         Frontsu voitti Ypäjältä kypäkameran ja tässä ekat radat kuvattuna

Paljon on järjesteltävää vielä, mutta viimeistään ensi kesänä hummat ovatkin sitten kotitontilla :) Ensi kausi todennäköisesti otetaan vähän rauhallisemmin kun pitää rakennella paikkoja kuntoon. Joten on todella ihanaa ettei ole enää valmistumisen suhteen paineita. Voi olla vaikka kisaamatta koko kesän jos ei huvita ;) Tuohon en tosin usko itsekään ja tavoitteet ensi kaudelle on asetettu. Mutta vähemmällä kisamäärällä olisi tarkoitus tavoitteet toteuttaa.

Oikein mukavaa Joulun odotusta kaikille lukijoille. Saas nähdä koska kirjoitan seuraavan kerran , ehkä vuoden päästä jälleen :)